Poissaolon taito

Nyt on muotia mindfullness, läsnäolon taito. Se on tärkeä taito tietenkin, mutta edellyttää parikseen poissaolon taitoa. Kun ollaan läsnä, jokainen puurolusikallinen maistetaan ja eletään täyteläisenä elämyksenä, eikä vain lapata soppaa brutaalin hajamielisesti kasvojen keskellä ammottavaan aukkoon. Jokaisesta tuulen henkäyksestä nautitaan kuin rakastetun kosketuksesta ja jokaista sadepisaraa ihmetellään kuin yhtä maailman seitsemästä ihmeestä.

Maailma on huumaava, mutta kaikkien aistien herkkyydelle palautuva jatkuva läsnäolo on mahdotonta. Välillä on hyvä vain olla omissa ajatuksissaan ilman, että ihastelee talvipäivän harmauden lukuisia värejä. Välillä on ok antaa auringon paistaa ilman, että huutaa onnesta ja sisäisestä täyteydestä. Joskus ruoka uppoaa vatsaan niin nopeasti, että jokaista suupalaa ei ehdi ihastelemaan. Joskus poissaolon taito on paikallaan myös ihmisten keskuudessa, kun jokaiseen kommenttiin ei jaksa tarttua täydellä sielullaan. Ilman poissaoloa ei ole läsnäoloa, ilman tekemistä ei ole olemista. Ollaan siis välillä poissa, niin jaksetaan paremmin olla myös läsnä.