17. Syyskuu 2020
Tapahtumat, matkat, workshopit ja retriitit 2021
Tänne päivittyvät vuoden 2021 Katja Liljan järjestämät tapahtumat s... Lue lisää
19. Elokuu 2020
Syksy 2020
 Katja Liljan live- ja online- kurssit syksyllä 2020  Syksyllä 2020 on tar... Lue lisää
13. Toukokuu 2020
Katja Lilja online kesä 2020
 Katja Liljan online-tunnit ja kurssit kesällä 2020 Yleistä kursseille osa... Lue lisää
26. Maaliskuu 2020
Katja Liljan online -tunnit kevät 2020
 Katja Liljan online-tunnit keväällä 2020 Osallistu ohjattuihin liikunta- j... Lue lisää
28. Marraskuu 2019
Kevät 2020
 Kevät 2020: Katja Liljan kurssit, tapahtumat ja workshopit KEVÄÄN IYENGARJ... Lue lisää

Päälliköt

25. Syyskuu 2014 - 18:00

Olin ensimmäistä kertaa tänä syksynä uimassa sisäaltaassa. Meno oli lennokasta ja olo uinnin jälkeen autuas niin kuin aina. Uimahullu olen. Ei siitä nyt sen enempää.

Treenin jälkeen poikkesin uimahallin kahvioon. Paikalle saapui kaksi päällikköä (noin 3-4 -vuotiaat tyttö ja poika). Heillä oli mukana yksi henkilökuntaan kuuluva (isä), joka toimi tällä kertaa autonkuljettajana, tarjoilijana, hovimestarina sekä puvustajana.  Henkilökunta auttoi päälliköt pöytään istumaan, auttoi heidät ulos kuumista haalareistaan ja katsoi että kaikki oli päälliköillä mukavasti. Tämän jälkeen henkilökunta kiirehti katsomaan, mitä herkkua voisi heille tarjoilla. Päälliköt olivat silminnähden nälkäisiä ja siksi kovin arvaamattomia. Henkilökunta huikkasi tiskiltä, että täältä löytyisi teille karjalanpiirakkaa munavoilla. Päälliköt takoivat pieniä nyrkkejään pöytään ja huusivat yhteen ääneen niin kuin vain kaksi päällikköä voi yhteen ääneen huutaa:

-Ei, ei, ei, ei, ei, ei, eeeeeei, ei, ei!

Henkilökunta kiiruhti äkkiä pöydän ääreen rauhoittamaan tilannetta, pyyhkäisi  räkävanan toisen päällikön ylähuulen päältä, huokasi syvään ja aloitti alusta:

-Arvatkaapa mitä Liisu ja Leevi (nimet muutettu)? Ette tiedäkään, mitä herkkua täällä on tarjolla. Täältä löytyy ta-da-da-dam: karjalanpiirakkaa ja munavoita. Mikä onnenpäivä!

Päälliköt tuijottivat henkilökuntaa hiljaa suut auki. Pieneksi hetkeksi jännitys tiivistyi kuin aristoteelisessa tragediassa ennen katharsiksen hetkeä, ennen kauhun sekaisten tunteiden vaihtumista helpotukseksi.

-Joo, joo, joo, joo, joooooo, joo. Kaa-alanpiiakkaa! Joo-joo-joo-joo.

Vaikka  päälliköiden päät eivät varmasti aina näin helpolla käänny, niin silti tässä tarinassa piili opetus: ei  vain se, mitä sanoo, vaan myös se, miten sen sanoo.

Valitse sivu: 1
 
border border