Kaksi päivää ja kolme yötä Salzburgissa
Salzburgiin kannattaa ottaa mukaan kulttuurikanavalle käännettyjen aivojen lisäksi uikkarit ja lenkkarit. Salzachin, joki joka virtaa Salzburgin läpi, rannoilla voi koikkelehtia kauniissa maisemissa siltoja ylitellen ja pahimmat korkeuserot vältellen. Esimerkiksi Lieferingissä voi poiketa rantapoluilta pois ja päätyä mielettömiin maalaismaisemiin pienten sisäjärvien ympäristöön, jossa kalastajat majailevat teltoissaan rantapusikoissa kesäöiden lämmössä. Matkalla voi käydä kokeilemassa kiihdytysajoja tai korkeushyppyä läheisellä urheilukentällä.
Salzburgissa on myös useita maauimaloita. Kävin testaamassa Freibad Volksgartenin. Liekö johtunut lähestyvästä sulkemisajasta, mutta sain polskia noin 23,33333333 metriä (lipunmyyjän mukaan) pitkässä altaassa lähes yksin. Unisex- suihkuja löytyi alueelta äkkisilmäyksellä tasan kaksi. Peseytymistä ennen uintia ja jälkeen uinnin kaipaavalle määrä tuntui aika pieneltä, ainakin hellepäivien ruuhkia ajatellen. Isoin, uusin ja hienoin ulkouimala on kuulemma Leopolds. Sinne en ehtinyt ja kuvien perusteella siellä on minun makuuni liikaa kaikkeen muuhun kuin uimiseen tarkoitettuja altaita. Iloinen yllätys oli ihan keskustassa, Mirabellin linnan vieressä, sijainnut uimala. 25-metrinen allas oli sisällä, mutta ihanan uimakelpoista meininkiä hyvällä sijainnilla. Kaupanpäällisiksi voi ihailla puistikossa pyöriviä morsiuspareja. Sit kun on uitu ihan pirusti, niin on hyvä mennä katteleen kulduuria tukka pestynä ja kainalot raikkaina. Ja sopivan hereillä.
Taidetta kannattaa katsastaa kaikkien Mozartmuseoiden, linnojen ja linnoitusten lisäksi ainakin Modernin museon molemmissa näyttelyissä: Mönscbergissä ja Rupertinumissa. Tämän kesän näyttelyissä Robert Wilsonin videoportretit herättivät perinteisen muotokuvataiteen kirjaimellisesti henkiin, kun tutut ja tuntemattomat mallit ottivat taidehistorian kontekstista tuttuja rooleja ja iskivät silmää tai elehtivät varovaisesti. Tuli outo tunnelma, että kuka tuijottaa ja ketä. Bonuksena Johnny Depp vinkkaa silmää yhdessä portretissa. Niille, joiden mielestä Depp on kiva sielullisesti. Björkin Wanderlust- elokuvataidepläjäyksessä pääsi hetkeksi fantasian maailmaan ihan 3D-lasien kera.
Berliiniläinen, performatiivinen taitelijapariskunta EVA ja ADELEkin olivat mukana näkemyksillään ja näkyinä Salzburgista. Näihin tyyppeihin törmää tämän tästä, mutta koskaan en oikein muista, mitä heiltä on missäkin ollut mukana. Mutta itse tyyppejä ei voi unohtaa, koska kait ovat itse enemmän se show: \"Wherever we are is museum\" sanoivat berliiniläisessä galleriassa kymmenen veetä sitten.
Ihastuin Urs Lüthin omakuviin, joissa hän lainasi pettämättömän tunnistettavasti tunnettujen taitelijoiden tyylejä. Lüthi esitteli muotokuvia itsestään mm. Cézannen, Picasson, Modiglianin ja Lichetensteinin tyylelillä. Mitä on oikeastaan taiteilijan käsiala? Yasumasa Morimura puolestaan tulkitsi uudestaan lavastetuilla veretseisauttavilla kauhufantasiavalokuvillaan edesmenneiden taiteilijoiden töitä.
Ja oli siellä sitten niitä lavastettuja Jeesus-valokuviakin, joissa Jeesus oli mukana menossa mm. huumejengien ja prostituoitujen jengeissä. Ihan hienoja ja pysäyttäviäkin valokuvia, mutta miksi tuli tunne, että tämä on jo nähty. Kun sitten haluaa katsoa livetaidetta toiminnassa, niin Mönscbergin Modernin näköalaterassilta on huikeat näkymät itse vanhaan cityyn. Ai niin ja sitten siellä museossa oli myös karaokehuone. En laulanut.
Ne kaikki kaupungin linnat näkee ihan hyvin myös ulkopuolelta ja ne ovat ihan täynnä ihmisiä, mutta menkää gallerioihin. Galleria 5020:ssa ei ollut muita kuin minä, vaikka kaupunki oli täynnä turisteja ja siellä tarjolla aikamoisia seikkailuja mm. lavastettu taidevarkaus Mönschbergistä ja nuudeleista tehty kattotaideteos. Rudolf Budjaan kannattaa mennä jo ihan gallerian itsensäkin takia. Saattaa voida sopivan hetken tullen vaikka soittaa pianoa tai ottaa vaikka viskin jäillä jännittävästi, istua alas ja lukea tai ottaa osaa identiteettejä, roolipelejä tai politiikkaa taiteessa koskevaan keskusteluun.
Kunstvereinin tiloissa pääsi lukemattomien kirjojen kirjastoon. Kunstvereinilta alas Salzachille avautuva kahvila oli yksi kaupungin mukavimpia, eikä niin turistinen, koska sen verran vanhan kaupungin ulkopuolella. Paljon oli gallerioissa myös kovasti käsitteellistä kamaa, jotta välillä tuntui, että ois tarvinnut taiteilijan elämänkerran, taidehistorian tai ainakin vahvaa alustusta asiaan, jotta nyansseihin ois päässy sukeltaan koko mitallaan. Mutta niistäkin voi ottaa sen mitä saa ja antaa sitten olla.
Kandee muuten käydä myös Residenzgallerian näyttelyssä. Siellä oli nyt näyttely Alpeista ja sillai tehty, että kaikilla oli varmasti enemmän tai vähemmän kivaa. Ja oli se Conrad J. Godlyn teos kyllä livenä ihan käsittämättömän hieno ja pysäyttävä. Ja mitkä siveltimenvedot, välillä pinossa litra maalia ja tuolta näyttää. Käsittämätöntä, että voi noin osata. Maisemamaalausta parhaimmillaan.
Niin ja konsertteja oli tarjolla joka kulmalla. Niistä en osaa sanoa nyt mitään, mutta eittämättä Mozartin hengessä ja taitavasti ja taiteellisesti enimmäkseen kulkee. Kaupungin omasta kultapojasta otetaan Salzburgissa toden totta kaikki irti.
