Mozartteja ja kirkonkelloja

Olin vahingossa lomalla Salzburgissa. Asuin alppikylätunnelmaisessa Gasthausissa Lieferingin kaupunginosassa. Gasthaus oli muuten ihan mukiin menevä, mutta yöt olivat Mozartin kuulien luvatussa kaupungissa piinallisia. Puolen tunnin välein, läpi päivän ja yön, majatalon vieressä olevan kirkon kellot kumisivat niin, että lähitienoo värisi vielä minuutteja soitannan jälkeenkin. Välillä tuntui, että kellot jäivät jotenkin päälle ja menivät epävireeseen. Juuri kun luuli, että kellot taipuivat suvantovaiheeseen ja show alkoi olla loppumaisillaan, niin taas lähti uusi nostatus. Tunnelma oli kuin trancen kyllästämissä viidakkobileissä kaukana tarunhohtoisessa idässä joskus 90-luvun alkupuolella. Siinä meni sitten muutama yö kellojen kumajamista kuunnellessa. Miksi oi miksi koko yön pitää soittaa?

Nykyaikaa soimataan keinotekoiseksi, elintarvikkeita myrkyllisiksi, länsimaista elämäntapaa vaaran vyöhykkeeksi. Wolfgang Amadeuksen sukupuuta hänen synnyinkodissaan katsellessani mietin, että on tässä kuitenkin muutaman sadan vuoden aikana jotain hyvääkin, ainakin ihmisen elämän kannalta, tapahtunut.  

Lapsia syntyi 1700-luvulla yleisesti enemmän kuin laki salli ja hermot ois kestäneet: noin 10-15 per pariskunta, mutta silti eloonjääneitä oli usein nolla, jos hyvä zägä kävi, niin jopa kaksi. Esimerkiksi äiti ja isä Mozart saivat muistaakseni 11 lasta ja niistä vain Wolfgang Amadeus ja hänen vanhempi siskonsa, Maria Anna, jäivät henkiin.  W. Amadeuksella ja hänen vaimollaan Constanzella oli kuusi lasta, joista vain kaksi poikaa varttui aikuiseksi. Kumpikaan pojista ei avioitunut, eikä tiettävästi puuhannut lapsia. Eli siihen loppui se sukuhaara. Ja suvusta tehty puu. Nykyään samoissa maisemissa eletään useimmiten aikuisiksi ja ylikin. Kiitos hygienia, kiitos lääketiede.

Tiesitkö muuten (huom. lukijaa kysymyksellä puhutteleva tyyli, joka tuo kertojan lähelle), että Wolfgang Amadeuksen sisko Maria Anna oli myös taitava muusikko, mutta jäi täysin veljensä varjoon? Sisarusten iskä, Leopold, opetti molemmat lapset soittamaan ihan pikkukakarasta ja kuskasi näitä ympäri maata esiintymässä. Maria Anna niitti paljon kiitosta ja aplodeja ja papukaijan merkkejä, mutta kun sukukypsyys saavutettiin, niin Marialle osoitettiin tärkeämpää tekemistä kuin soitannoissa pyörimistä. Maria luultavimmin sävelsi veljensä tavoin myös omaa tuotantoa, koska Wolfgang A. Mozart ylisti kirjeissään siskolle tämän biisejä. Mitään kompositioita ei ole kuitenkaan Maria A. Mozartilta maailmalle herunut. Toisin kuin Wolfgang.A:lta. Naisena tehtiin tuohon maailman aikaan enimmäkseen kuolleena syntyneitä lapsia ja yritettiin itse selvitä synnytyksistä hengissä.  Saariahon Kaijalla on nuottien piirtämisen, ja myös lastenteon, suhteen nykyään onneksi vähän helpompaa. Kiitos feminismi.

Entä ne viulut ja flyygelit siellä Mozarttolassa? Nehän oli ihan morrismini-kokoa: yksi nykyihmisen sormi painaa ja viisi kosketinta menee pohjaan. Johtopäätös: elämme siis paitsi pidempään myös isommiksi. W.A:n kutreista leikattu hiustupsu sentään näytti ihan perustukalta, ihmisen pään kokoisesta päästä peräisin olevalta.

Nyt olen jo Saksassa ja täälläkin soi kirkonkellot. Ehkä olen nyt vain jotenkin altistunut tälle kuminalle.