HS otsikoi tänään (10.5.2011) näyttävästi Helsingin Kallion leipäjonosta:  Köyhien vieroksuminen hävettää kalliolaisia. Helsinginkadulla on jaettu Heikki Hurstin organisoimana ruokaa ilmaiseksi vähävaraisille vuodesta 2005. Kallion elintarvikkeiden jakopisteen eteen kertyvistä jonoista on valitettu vuosien varrella. Valittaneet ihmiset asuvat taloissa, joiden edustalla leipäjono säännöllisesti kiemurtelee. Jutusta sai sellaisen kuvan, että asia, jota asukkaat ovat arvostelleet, on köyhyys ja köyhien näkyminen katukuvassa, vaikka arvostelun kohteena ollut asia on jono.  

Leipäjono-argumentoinnissa ovat menneet puurot ja vellit sekaisin. Kun asukkaat arvostelevat jonoa rappunsa edessä, he eivät arvostele köyhiä, vaan jonoa ja ihmismassaa ylipäänsä. Ei ole väliä, onko talon edessä säännöllisesti rikkaiden, köyhien vai keskituloisten jono. Ydinkohta on, että siinä on säännöllisesti pitkä jono, joka tarkoittaa suurta ihmismassaa. Kun ihmisiä on paljon paikalla, syntyy melua, ahtautta ja jätettä. Sellaisia ihmiset ovat, köyhät, rikkaat ja keskituloiset.

Vaikka on poliittisesti epäkorrektia ymmärtää leipäjonosta valittavia ihmisiä, niin minä ymmärrän heitä täysin. Myös minua ärsyttäisi, jos asuinpaikkani edessä olisi säännöllisesti lauma ihmisiä, olivatpa he sitten jonottamassa diskoon, pankkiin tai elintarvikkeiden hakuun. Ketä teistä ei ärsyttäisi?

Elintarvikkeiden jakopiste tulisi siirtää keskusta-alueella jollekin torille tai sellaiseen paikkaan, jossa on lähinnä liiketiloja. Kaupunki voisi osoittaa ystävällisesti jakopisteelle paikan.  Hakaniemen tori ei olisi huono vaihtoehto. Näin Hurstin tärkeälle työlle saataisiin sopuisa jatkumo.

Lähes jokainen on jossain vaiheessa tuntenut lyhyt- tai pitkäaikaista kipua selässään. Pilates- ja joogatunneilleni saapuu usein ihmisiä, jotka tulevat kokeilemaan lajeja nimenomaan saadakseen helpotusta selkäoireisiinsa. Useimmiten oirehtii alaselkä eli lannerangan alue, koska sinne kohdistuu eniten painetta: lannerangan alue kannattelee suurinta osaa kehon painosta. Kipujen perimmäinen aiheuttaja selviää kuitenkin vain noin 15 % tapauksista, sanoo anestesiologian professori Dennis C. Turk Washingtonin yliopistosta (New York Times 13.5.2008).

Usein selkäkivuista kärsivä keski-ikäinen kertoo saaneensa diagnoosin välilevyn rappeumasta. Diagnoosi ei kuitenkaan selitä oirehtimista, koska lähes kaikilla 40 vuotta täyttäneillä on selässään luonnollisia ikääntymiseen liittyviä rappeutumismuutoksia.  Joskus röntgenkuvien perusteella selän pitäisi olla lähes toimintakyvytön, mutta silti kantaja pärjää sen kanssa mainiosti. Joskus kuvissa näkyvä muutos on mitätön ja silti oireet ovat valtavat. Selän tosiasiallisen tilanteen ja sen aiheuttamien tuntemusten välinen logiikka on melkoisen sumeaa. Magneettikuvauksestakaan ei ole useimmiten apua, koska selkärangan rappeutumiseen liittyvä löydös ei kerro, miksi tilanne aiheuttaa kipua. Iso kysymys selkäkipujen hoidossa on, miksi yhdellä vaurioitunut selkä ei aiheuta lainkaan kipua, kun toinen tulee samassa tilanteessa lähes toimintakyvyttömäksi.

Selän leikkaushoitoihin ei nykyään helposti turvauduta, koska niistä saadut tulokset ovat monilta osin ristiriitaisia: aina tilanne ei ole parantunut, joskus oireet palaavat hetken päästä jne. Selkäongelmien kanssa kamppailevaa toivottavasti lohduttaa edes hieman tieto siitä, että iso osa selän oirehtimisesta paranee hitaasti itsekseen ilman lääketieteellisiä toimenpiteitä.  Esimerkiksi välilevyn pullistumaa voi ajatella eräänlaisena selkärangan flunssana. Pullistuma katoaa useimmiten ajan kanssa. Toipuminen tästä selkäflunssasta on vain piinallisen hidasta, ainakin sellaiselle, jolla on sietämättömät kivut ja pahoja toimintakykyrajoitteita.

Huolla selkääsi

Selkää kannattaa hoitaa ja huoltaa pitämällä huolta sen liikkuvuudesta sekä vahvistamalla rankaa ympäröiviä lihaksia. Jotkut selkäspesialistit suhtautuvat kriittisesti rankaa voimakkaasti pyöristäviin selinmakuulta tehtäviin vatsaliikkeisiin, kuten sit upseihin, koska niiden aikana välilevyihin kohdistuu voimakas paine. Rankaa pyöristävien vatsalihasliikkeiden sijaan suositellaan neutraaliasennosta tehtäviä lantion aluetta stabiloivia liikkeitä, jolloin vatsan ja selän syvät lihakset aktivoituvat.

Totuus ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen: joihinkin selkäongelmiin (esim. nikamansiirtymä eli spondylolisteesi ja nikamankaaren höltymä eli spondylolyysi) rankaa eteenpäin pyöristävät liikkeet voivat toimia jopa terapiana.  Välilevyongelmaisille rankaa pyöristävät liikkeet taas ovat usein ainakin akuuttivaiheessa myrkkyä. Selän ojennukset ja taaksetaivutukset saattavat silloin tuoda helpotusta. Selän täsmähoitoliikkeiden suunnittelemista voi mutkistaa, jos samassa selässä on eri nikamaväleissä erilaista liikehoitoa vaativia ongelmia. Tällöin neutraaliasennossa tehtävät liikkeet ovat varmin ja turvallisin valinta. Myös iyengarjoogan sisältämät selkärankaa pitkäksi venyttävät liikkeet tuovat usein helpotusta selkäkipuihin.

Neutraaliasennosta tehtävien, stabiloivien harjoitteiden tulisi kuulua jokaisen harjoittelijan ohjelmaan, oli selkäongelmia tai ei. Selkäongelmaisen kannattaa pysyä liikkeessä kivun sallimissa rajoissa. Keho kyllä kertoo, mikä on liikaa ja mikä suunta ei tunnu hyvältä. Paikalleen jääminen ja istuminen ovat rangalle pahinta myrkkyä. Selkäkipuja voi hoitaa ja välttää tekemällä ryhtiä parantavia harjoituksia, vahvistamalla lantion alueen lihaksia ja pitämällä huolta selän liikkuvuudesta. Selän kuntoa voi hoitaa myös pitämällä painonsa kurissa ja mielialansa hyvänä.

Kun selkä hirttää kiinni

Kun selkä hirttää akuutisti kiinni, niin vältä fyysistä harjoittelua ensimmäisten päivien ajan. Vältä muutaman viikon ajan nostamista sekä selän voimakkaita taivutuksia sekä kiertoja. Yleensä oireet alkavat helpottaa jo muutamassa päivässä ja katoavat kokonaan 4-6 viikon kuluttua. Käveleminen, uiminen ja vesijuoksu ovat hyviä lajeja selkäongelmaisille. Pilates ja jooga ovat loistavia lajeja selkäterveyden ylläpitämiseksi.

Mene lääkärille, jos selkäkipuihin liittyy raajojen tunnottomuutta, painonlaskua, kuumetta, jos olet yli 65-vuotias. Jos selkä oireilee yli kuukauden, niin mene tutkimuksiin.

Ensi postauksessa tulee lisää vinkkejä selkähuoltoon!

P.S. Jos jäit ihmettelemään, että mikä on neutraaliasento ja miten neutraaliasentoa harjoitetaan, niin tule jooga- tai pilatestunneilleni oppimaan lisää asiasta.

Lähteet:

Berger Leslie: Back Pain Eludes Perfect Solutions. New York Times 13.5.2008.

US Preventative Services Task Force. Primary Care Interventions to Prevent Low Back Pain: Brief EvidenceUpdate. Rockville, MD: Agency for Healthcare Research and Quality. 2004Lomakkeen yläreuna

Chou R, Qaseem A, Snow V, Casey D, Cross JT Jr, Shekelle P, et al. Diagnosis and treatment of low back pain: a joint clinical practice guideline from the American College of Physicians and the American Pain Society. Ann Intern Med. 2007;147:478-491.Lomakkeen alareuna

Tätä kirjoittaessani on keskiviikko 11.5 ja tiedän, että olet ollut taas vastaanottavaisella tuulella jo kolme päivää.  Moni on kirmannut sinua syleilemään pitkän eron jälkeen, mutta minua ei ole paikalla näkynyt. En ole pysynyt poissa siksi, että en enää rakastaisi sinua tai että olisin löytänyt uuden altaan. Talvella pidimme jonkin verran yhtä Mäkelänrinteen uimahallin kanssa. Niin ihana kuin Märsky onkin, se ei silti ole sama kuin sinä. Vatsanpohjaani edelleen kutittaa, kun ajattelenkin sinua. Mieleni valtaa outo kuumotus, kun kuvittelen kirkkaan taivaan alla poreilevaa, 50 metriä pitkää vartaloasi.

En ole tullut luoksesi, koska minulla on flunssa. En halua tartuttaa flunssaa sinuun ja latistaa tunnelmaasi nyt, kun energiatasosi on ylimmillään. Joka aamu tunnustelen, että josko tänään yskä yskittäisi vähemmän.  Kun yskä on poissa, niin mikään ei pidättele minua luotasi.

Tämä on elämäni ensimmäinen muotiblogi. Jännittävää. Pian varmaan hukun kaikkien makeiden brändien tuotelahjoihin niin kuin muotiblogaajat tapaavat hukkua. Tavallaan olen myös vähän kauhuissani, koska inhoan tavaroita.

En aio nyt panna päälleni kivoja kirppiksiltä ostettuja kolttuja ja ottaa sitten söpösiä valokuvia itsestäni niin kuin muotiblogaajat yleensä tekevät. Aion kertoa teille suusanallisesti, mikä on kuuminta hottia Nyy Joorkissa Amerikan Yhdysvalloissa juuri nyt. Etenkin Manhattanilla, ihanien ikikolmikymppisten kuten Carrie Bradshaw&co:n, viihtyisillä kotikonnuilla.

Olipa päällä jakkupuku, shortsit, minihame, röyhelökukkamekko, boyfriend-farkut, chinosit tai pillihousut, niin jaloista löytyivät tadadadaa: kumisaappaat. Joka ainoalla itsetietoisella manhattanladyllä oli jaloissaan kunnon lantsarit. Satoi tai paistoi. Piikkikorot, sandaalit ja kaiken maailman ballerinat olivat ehdottoman out. Minä olin niin last season paskasissa tennareissani, että hoh hoijaa.

Tietenkään NE eivät olleet mitkä tahansa tallisaappaat.  Jokaisen ladyn pitkävartisen kumisaappaan sääriosassa luki Hunters. Kaikki muut lantsarit oli niin out ja junttii. Uljaiden huntersnaisten seassa vaeltaessani kiinnostuin ensimmäisen kerran elämässäni kumppareiden hinnoista: manhattanilaismalliset perus-Huntersit irtoavat kenkäkaupasta noin 130 dollarilla (jos eivät olleet loppuunmyydyt) ja googlaamalla löysin Huntersin nettikaupan, josta löytyi aivan ihania muotikumppareita, joista voi halutessaan pulittaa kaikenlaisia summia rahaa, mm.  noin 250 taalaa . Etolan kymmenen euron halpiskumpparit jaloissaan ei siis kannata Manhattanin lantsarisisterseihin jättää klubihakemusta.

Olen tunnetusti erittäin käytännöllisen tyylin ystävä ja riemuitsin ensin kumpparibuumista. Katselin saapasjalkoja ja tunnustelin Bleecker Streetillä kämmenelläni, että tuliko muutama vesipisara vai ei. Taisi tulla joo. Ei niin paljon kuitenkaan, että varpaat olisivat kostuneet. Seuraavana päivänä paistoi aurinko. Edelleen Hunterseja kaikkialla. What?

Jossain vaiheessa huntersbongausuraani tulin jo vähän surulliseksi. Ensi vuonna NE eivät luultavasti ole enää ole in, vaikka tulisivat vuosisadan kestosateet ja käytännön elämä suorastaan huutaisi Hunterseja.  Ensi vuonna manhattanladyt joutuvat kipittämään samanlaisissa Manolo Blahnikeissa tai mikäikinäonkaansilloinin-kengissä säässä kuin säässä. Ei ole helppoa olla mukana rytmissä ja asua Manhattanilla.

Ei, ei tietenkään: Kaupungissa ei satanut kertaakaan niin paljon, että korkeavartisia Hunterseja ois oikeesti tarvittu. Ja miesparat! Yhdelläkään miehellä en nähnyt koskaan kumisaappaita, en edes silloin kun ihan vähän satoi.