Monet meistä kaipaavat liikkuessaan ympärilleen ryhmää. Yksin treenaaminen menee helpommin velttoiluksi tai tuntuu helpommin raskaalta ja työläältä. Moni on sitä mieltä, että ryhmässä liikkuessaan itsestään saa enemmän irti. Nyt on sitten asiasta oikein tutkimustietoakin.

Tiedetään, että liikunta sinällään lisää kivun tunteita vaimentavien ja hyvää oloa lisäävien endorfiinien erittymistä, mutta Oxfordin yliopiston tutkijat havaitsivat, että vaikutus lisääntyi huikeasti enemmän, kun harjoiteltiin ryhmässä.

Tutkijat arvelivat, että yhdessä treenamiseen liittyvät positiiviset vaikutukset ponnistavat samoista lähteistä kuin muutkin sosiaaliseen kuulumiseen liittyvät tuntemukset. Samanlaisia \"endorfiinisiä\" vaikutuksia on osallistumisella uskonnollisiin rituaaleihin, nauramisella ja tanssimisella.

\"The results suggest that endorphin release is significantly greater in group training than in individual training even when power output, or physical exertion, remains constant,\" sanoo lead author Emma Cohen BBCnewsin uutisessa.

Säestän oxun tutkijoita ja lisään, että paitsi endorfiinien kannalta niin ryhmässä liikkumisella on merkitystä myös motivoitumisen sekä itsensä haastamisen kannalta. Oma treeni menee monella vähän sämpylöiden pyörittelemiseksi.

Ollaan sosiaalisia eläimiä juu. Sitähän se Aristoteleskin jo jankkasi.

Göteborgilaisen Sahlgrenska- yliopistosairaalan tutkijan Maria Åbergin johdolla on tehty aikamoisen laajamittainen selvitys liikunnan ja henkisen suorituskyvyn yhteyksistä.

Tutkimuksessa selvitettiin 1,2 miljoonan asevelvollisuusikäisen miehen kuntoilutottumuksia, ja samalla miehet osallistuivat standardoituun älykkyystestiin. 

Fyysisesti aktiiviset saivat säännönmukaisesti parempia tuloksia testeissä kuin liikkumattomat toverinsa. Erityisesti looginen päättelykyky ja kielellinen kyvykkyys olivat aktiivisilla huippuluokkaa.

Ja kaksospareja tutkimalla todettiin vielä, että perintötekijöillä oli huomattavasti vähemmän vaikutuksia kuin miesten omilla valinnoilla liikunnan ja henkisten kykyjen yhteyteen. Ei siis tarvitse olla erityisemmin \"liikunnallisesti lahjakas\" saavuttaakseen liikunnan tuomia aivohyötyjä.

Tutkimus on laaja ja perusteellinen monine osatutkimuksineen. Silti mietityttää, että onko se niin, että henkisesti virkeät hakeutuvat liikunnan pariin ja vähemmän virkeät jättäytyvät harrastusten ulkopuolelle. Onko kyseessä siis muna-kana -ongelma? Liikunta renssaa aivoja monella tavalla, luo uusia hermoyhteyksiä, lisää positiivisesti vaikuttavien välittäjäaineiden ja hormonien tuottoa ja buustaa aivojen verenkiertoa. Liikunta lisää myös kehollista, sosiaalista ja tilallista älykkyyttä, mutta että matikan laskut sinänsä alkaisivat sujua paremmin liikunnan toimesta. Tätä ei tietty väitettykään, mutta tuloksia voi halutessaan nopeasti popularisoida tuohon tyyliin.

Matikan laskut eivät välttämättä lenkkipolulla aukea, mutta vireystila niiden setvimiseen on liikuntarupeaman jälkeen takuulla toinen kuin sohvaperunatilassa. 

Niin ja edellisellä postauksella en tarkoittanut, että mantsan laskuista suoriutuminen jotenkin riittäisi henkisen kyvykkyyden mittariksi. Kunhan nyt esimerkkinä käytin.

Tänään on taas satanut koko päivän viistosti lunta. Siis sillai ihan täysillä, kuin saavista. Olen ollut näihin päiviin saakka ihan onnellinen talvipyöräilijä, mutta viimeisen viikon aikana turnauskestävyyteni on ollut koetuksella. Olen antanut periksi muutamia kertoja ja nuokkunut välimatkoja raitiovaunussa. Olen ollut negatiivinen ja huonotuulinen. Eilen manasin isoon ääneen lumen jatkuvaa tuloa. Miksi vireeni on kääntynyt? Suurin syy on luullakseni olematon vapaa-aika, jonka vuoksi en ole ehtinyt nauttia lumitalven riemuista. Alkuvuodesta vielä yritin pitää tiukasti kiinni myös omasta harrastamisesta, mutta niin on viimeisten kuukausien aikana vähiin jäänyt. Oi voi ja muutosta tähän Katja! 

Tämän talven hittiasuni on ollut viime talvena laskettelua varten ostettu toppa-asu. En olisi kuuna päivänä uskonut, että tulee käymään niin, että käytän tuota taivaallista uniformua joka päivä yli kolmen kuukauden ajan. Enkä missään alppirinteissä, vaan Helsinki Cityn hekumallisessa päiväelämässä. Lämmintä ja mukavaa on ollut. Mutta en pane pahakseni, jos saan pian vaihtaa vähän kevyempään outfittiin.

Sitten vielä tärkein. Meillä on talossa oma talonmiespariskunta. En ole koskaan kiitellyt talonmiehen olemassaoloa enempää kuin tänä talvena. Joka aamu pariskunta kolaa lunta pihalla alkaen klo 6 reikä reikä ja jatkaa paikkojen putsinkia pitkin päivää. Naapuritalossa kahlaavat hangessa ja meidän pihalta on päässyt joka aamu karauttamaan kevyesti kartsalle. On ollut pariskunnalla, joka muuten ei ole ihan teinicouple, hyötyliikuntaa kerrakseen. Olette ihan mahtavia! Kiitos teille.

Huomenna menen Saksaan tanssifestareille. Kaivattu muutos arjen rutiineihin, kun turnausväsymys meinaa saada niskalenkkiä. Ei taida kuiden kannattaa ihan varvassandaaleissa Itämeren eteläpuolellekaan liihotella. Niin ja valoa on jo enemmän ilmassa. On on, kyllä sen huomaa.

Ihmiset ylistävät nykyään yhteen ääneen tumman suklaan ihanuutta. Se on niin pikantin eleganttia ja suussa sulavan ihanaa, sivistyneen karheaa jälkiruoaksi kuin lasillinen sherryä. Lehdet ja kirjat ovat pullollaan tumman suklaan ylistystä. Se on niin herkullista ja vieläpä terveellistä. Täynnä flavonoideja ja kaikenlaisia aivoja ja muuta kehoa ravitsevia ainesosia.

Ollaanpa rehellisiä. Kuinka monesta tumma suklaa on oikeasti paremman makuista kuin vaalea?  Jos unohdat kaikki terveysvaikutukset ja keskityt vain ja ainoastaan makuelämykseen. 

Totuus on, että iso osa tummista suklaista maistuu kitkerän karkeilta ja ne ovat oiva apu painonhallintaan lähinnä sen vuoksi, että suustaan saa alas palan tai pari, mutta enempää ei tee mieli. Tämä ikävä makutotuus ei poista tumman suklaan hienoja terveysvaikutuksia, mutta minusta on hieman huvittavaa, että kun jostain asiasta tulee pop, niin se on sitä täysin kritiikittömästi.

No joo: onhan niitä ihan ok:itakin ja jopa erinomaisia tummiakin suklaita, mutta ihkaoikeaan sikamakean nälkään maistuu ainakin meikäläiselle parhaiten vaaleat ja pähkinäiset marabout ja fazerit.