29. Maaliskuu 2019
Katja Keräsen ohjaamat workshopit kesällä 2019
 Iyengarjoogan® Dharana-workshopit Studio Yamassa Helsingissä, kesä 2019 Al... Lue lisää
7. Joulukuu 2018
Kevät 2019: kurssit ja workshopit
Katja Keräsen ohjaamat kurssit, viikkotunnit ja workshopit keväällä 2019 ... Lue lisää
20. Kesäkuu 2018
Liikunnalliset viikonloput ja workshopit syksyllä 2018
Tule mukaan liikunnallisiin viikonloppuihin ja workshopeihin syksyllä 2018Hellitä hetke... Lue lisää
20. Kesäkuu 2018
Jooga- ja wellnessmatkat toukokuussa 2019
 Kevään 2019 jooga- ja wellnessmatkat upeaan Villa Arcadioon Gardajärven huik... Lue lisää
14. Kesäkuu 2018
Katja Keräsen ohjaamat viikkotunnit ja kurssit syksyllä 2018
 Syksy 2018: iyengarjooga- ja pilateskurssit   Iyengarjooga® taso 1 Paikka: ... Lue lisää

Pune-blogi: osa 8

9. Elokuu 2012 - 20:16

5.8.2012

Tänään ensin Prashantin aamutunti, jossa jopa ymmärsin jotain. Intian englanti ei avaudu aina ihan kirkkaana, eikä iso tila tee asiaa yhtään helpommaksi. Prashant puhuu paljon ja teemme kahden tunnin aikana yleensä vain muutamia asanoita. Homman nimi on ollut muun muassa se, että Prashant haastaa mukavan kyselevällä tavalla motiivejamme ja harjoitustapojamme ja laittaa meitä reflektoimaan omia toimiamme ja odotuksiamme niin harjoituksessa kuin harjoituksen ulkopuolellakin. Mitään yksityiskohtia hän ei asanaharjoitukseen jakele, vaan usuttaa meitä tutkimaan asanoita, reflektoimaan niitä sitä kaikkea vasten, mitä asanaharjoittelusta tiedämme. Tutkimaan myös sitä, mitä harjoittelun avulla voimme oppia itsestämme. Prashant on myös puhunut paljon hengityksen merkityksestä, ja etenkin kehon, mielen ja hengityksen yhteispelistä.

Prashant arvosteli, että aina tulemme joogatunnille ja odotamme, että joogaopettaja komentaisi meitä niin, että olemme uuvuksissa tunnin jälkeen. Että tulemme hakemaan hyvää workoutia. Että jooga on muutakin kuin workoutia ja opettajan energian imemistä. Tänään tein sitten oman harjoituksen vähemmällä workoutilla. En tiedä, johtuiko enemmän Prashantista vai siitä, että vatsataudin vuoksi olen vielä vähän voimaton. Prashantin tunti on todella one of the kind, jotain aivan omaansa Iyengar-kontekstissa.

Illalla olin katsomassa terapiatuntia. Se oli vaikuttavaa nähtävää ja melkoinen hulina oli majassa käynnissä. Terapiatunneilla oppilaat tekevät yksityisopetuksessa erilaisia fyysisiä harjoitteita, isoja niveliä ja selkärankaa mobilisoidaan, rintakehää avataan jne. Jokaisella on erityisongelmalleen oma ohjelmansa, jota hän seuraa. Enimmäkseen terapoitavien ongelmat näyttivät liittyvän tuki- ja liikuntaelimistöön. Erilaisten apuväline-setuppien rakentaminen on oma taiteenlajinsa, jota katselin silmät pyöreinä. Sali on täynnä erilaisia penkkejä, tuoleja, hevosia, köysiä, vöitä, levyjä jne. 

Geeta Iyengar on terapiatuntien kippari ja istuu yhdessä nurkassa pöydän takana. Hänellä on hallussaan kaikkien vaivat ja diagnoosit ja hänen kauttaan anotaan pääsyä tunnille. Välillä hän kutsuu jonkun opettajista tai terapoitavista luokseen ja antaa lisäohjeita. Terapiatunteja voi täällä päästä avustamaan, jos on vähintään Junior 1 - tason iyengarjoogaopettaja. Minä en ole vielä siinä vaiheessa.

Yksi tuttavani oli saanut ennen tänne tuloaan kolarissa niskaan retkahdusvamman. Hän kertoi asiasta instituutissa ja sai luvan osallistua terapiatunneille asian tiimoilta. Geeta vaati ensimmäisessä terapiasessiossa ilmenneen tärinäkohtauksen jälkeen, että niskasta on otettava röntgenkuvat ja ne on toimitettava instituuttiin ennen kuin sessioita jatketaan. Yksi instituutin opettajista on lääkäri ja kirjoitti helpottuneelle ystävälleni lähetteen. Kuvat järjestyivät nopeasti ilman jonotteluja ja homma pääsi jatkumaan. Geeta oli muuten tosi tiukka röntgen-asian kanssa. Jos tuttavani ei olisi toimittanut kuvia, niin joogaaminen ja terapiasessiot instituutissa olisivat loppuneet siihen. Tämä tietty ymmärrettävää: miten hoitaa niskaa, jos ei tiedä, mikä siinä on vikana. Ja jos jotain olisi ollut pahemmin rikki, niin vastuu väärästä hoidosta olisi ollut aika kova.

Ja terapiatunnin perään katsoin vielä Rayan loistavan iltatunnin, jossa koko tunti käytettiin yhtä tai kahta joogatiiltä apuvälineenä mitä kiinnostavimmilla tavoilla. Edes joogamattoja ei käytetty. Illan opetus oli, että jos käytät apuvälineitä, niin ymmärrä sen käytön funktio kussakin tilanteessa. Kun apuvälineitä käytetään eri tavoin samassa asanassa, antavat ne uutta informaatiota asanasta. Myös matto on apuväline. Miksi käyttää mattoa aina, jos sillä ei ole mitään funktiota tekemisen kannalta?

Istuin joogasalissa avoimen ikkunan vieressä ja nuuhkin Punen pimenevää iltaa. Saliin tunkeutui herkullinen sitruunaruohon tuoksu, joka tuli Iyengarien kotoa. Ahaa: B.K.S. syö tänään thai-ruokaa.

Kommentoi

Nimesi:

Kommenttisi:

captcha
Kirjoita kenttään yllä olevat merkit:

 
border border